Jokainen ihminen mielipiteineen on arvokas lähimmäinen. Aiemmin Suomeen mahtui pitkän janan verran erilaisia mielipiteitä. Nyt tuntuu, että tuo jana on käännetty putkeksi, johon mahtuvat vain yhdenlaiset, liberaalit, vähemmistöjen tai median hyväksi määrittelemät mielipiteet.
Onko talonpoikaisjärki häviämässä? Sen tilalle työntyy muotivirtauksia, filosofointia ja uudelleen määrittelyjä. Jos peukuttamisen sijaan sanot oman mielipiteesi, sinut nimetään foobikoksi, ihmisten kiusaajaksi tai jopa vihaajaksi, oikeuksien riistäjäksi. Pitäisikö oikeasti pysähtyä miettimään, mitä yhteiskunnassa on tapahtumassa? Perusasioita ja -arvoja ollaan kuin ohimennen muokkaamassa uusiksi!
Halutaanko Suomessa säilyttää avioliitto vai luovutetaanko se pikkuhiljaa hävitettäväksi? Avioliitto tarkoittaa yhden miehen ja yhden naisen instituutiota, jossa myös lapsilla on oikeutensa ja mahdollisuutensa. Miksi avioliittoa oikeasti halutaan nyt määritellä uudelleen, kun vähemmistöillä on rekisteröity parisuhde, voisi olla oma erillinen pariliitto, minkä puitteissa heidän oikeutensa voidaan hyvin taata?
Kyse on koko avioliittoinstituution romuttamisesta, mikä on vain verhoiltu tasa-arvo- ja ihmisoikeusnimikkeiden alle. Sukupuolineutraalin liiton jatkoksi ovat jo tunkemassa esitykset lukumäärän muutoksesta, moniavioisuus, samoin sukulaisuus- ja ikämääritelmän muuttamisesta. Luulisi meillä olevan oikeus säilyttää yhteiskunnan jatkumisen kannalta tärkein instituutio erillisenä, ennallaan. Onhan siihen rinnalle halutessa mahdollista muovata vaikka kuinka monta erilaista liittoa. Perinteisen avioliiton säilyttämisen puolesta voi edelleen antaa äänensä allekirjoittamalla Aito avioliitto -kansalaisaloite.
Saako tässä maassa jatkossa sanoa mielipiteensä tai olla kriittinen ilman, että joutuu nimittelyn ja haukkumisen kohteeksi? Nyt näyttää siltä, että laajalti peräänkuulutettu suvaitsevaisuus onkin tiukkaa suvaitsemattomuutta – hyväksytään vain jonkin vähemmistöryhmän mielipide ainoana oikeana mielipiteenä.
"Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Se on kristinuskon keskeinen ohje, mikä sisältää paljon toisen kunnioittamista, kuuntelemista ja auttamista.
Kehotetaanpa rakastamaan vihollisiakin. Voisikohan tämän opettelu olla yhteinen tavoite?