Viime aikoina on keskustelu siitä, ketä meistä tulevaisuudessa hoidetaan, kun rahat eivät nykymenolla riitä kaikille. Pitäisikö jättää hoidon ulkopuolelle ne, jotka ovat itse aiheuttaneet sairautensa, kuten alkoholistit ja tupakoitsijat?
Fakta on, että terveydenhuollon kustannukset kasvavat kestämätöntä tahtia. Samaan aikaan peruspalvelut rapautuvat ja terveyserot kasvavat.
Tässä tilanteessa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistaminen on välttämätöntä. Kun kaikille turvataan kattavat peruspalvelut asuinpaikasta riippumatta, voidaan ongelmiin aikaisemmin puuttumalla vähentää kalliiden erikoispalveluiden käyttöä. Samaan aikaan on uudistettava myös sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus. Tavoitteena on mm. lopettaa potilaiden turha pompottelu, epätarkoituksenmukainen hoito ja odotuttaminen leikkausjonoissa.
Kymmenen prosenttia kansalaisista käyttää 80 prosenttia terveydenhuollon resursseista. Heistä kaksi kolmannesta on potilaita, jotka tarvitsevat sekä sosiaali- että terveydenhuollon palveluita, mm. mielenterveys- ja päihdeongelmaisia. Toteuttamalla sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä perus- ja erikoispalveluiden yhteensovittaminen, voidaan luoda katkeamattomia hoitoketjuja ja yhden luukun -palveluita. Potilas hoidetaan nykyistä paremmin ja samalla säästetään kustannuksissa. Tästä on käytännössä näyttöä mm. Etelä-Karjalasta ja Kainuusta.
Jokainen meistä on myös vastuussa omasta terveydentilastaan edellytystensä mukaan. Esimerkkinä tästä on diabetes, jota sairastaa jo puoli miljoonaa suomalaista. Sen hoito maksaa 2,6 miljardia euroa eli 15 prosenttia terveydenhuollon menoista. Tärkein syy kakkostyypin diabeteksen on lihavuus ja liikkumattomuus. Terveellisellä ruokavaliolla, liikunnalla sekä alkoholin käytön vähentämisellä ja tupakoinnin lopettamisella voidaan diabeteksen lisäksi ehkäistä myös monia muita kansantauteja.
On entistä tärkeämpää tiedostaa, mitkä hoidot ovat vaikuttavia. Viime aikoina on puhuttu turhista polvi- ja olkapääleikkausta. Tätä arviointityötä on tärkeää jatkaa.
Rahoitusuudistuksen yhteydessä on syytä pohtia, mihin kustannuksiin yhteiskunnan on tarpeen osallistua. Tähänkin asti kosmeettinen ja taittovirhekirurgia on pitänyt maksaa omasta pussista, mikä on oikein. Kun kela-korvaukset ovat rajallisia, tulee ne suunnata mahdollisimman vaikuttavasti ja oikeudenmukaisesti.
Kysymys siitä, ketä hoidetaan, on mielestäni kärjistetty, mutta herättävä. Olenkin erittäin pettynyt, ettei tämä eduskunta enää ehtinyt hyväksyä uutta sote-järjestämislakia. Nyt on taas odotettava vaaleja ja uutta eduskuntaa, joka käynnistää uuden lainvalmistelun.
Aikaa kuluu ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden rapautuminen jatkuu.